torstai 21. kesäkuuta 2018

Lintuluuraus 2018 Kesäkuu


Lauantaina 9.6. kömmin pihalle viisi yli kuusi. Kesä on selvästi tullut, sillä alkukevään lintujen laulamisinto on jo vaimeaa. Tähän aikaan innokkaimmin laulavat hiljattain tulleet lajit, kuten hernekertut, pensaskertut, lehtokertut ja mustapääkertut sekä tietysti ”pitkänmatkanlaulajat” peipot ja mustarastaat. Siellä täällä kuuluu sentään vielä hieman punakylkirastaan, punarinnan ja sepelkyyhkyn laulua.

Kesä on kauneimmillaan ja taivas avautuu maiseman ylle valkoista ja sinistä hohtaen.

Mätäjokilaaksossa kuuntelen viitakerttusen rauhallista tarinointia, joka välillä menee jankkaamiseksi. Vieressä tarinoi astetta kiihkeämmin luhtakerttunen. On kuin jäyhempi, mutta kuitenkin sujuvasanainen skandinaavi keskustelisi temperamenttisen latinoystävänsä kanssa. Näiden laulutaitureiden välissä kuuluu fasaanin huuto kuin suomipojan kevätkarjaisu.

Hevosille ovat koittaneet "kissanpäivät" ja uutta ruohoa kasvaa nopeammin kuin sitä ehditään syödä.

Aamutaivaan ylittää kaksi harmaahaikaraa rauhallisin siivenlyönnein, kaula sisäänvedettynä ja siivet kuperina. Metsänreunasta löytyy tiklipoikue. Vaikka keväällä ripustimme lukuisia kottaraispönttöjä, en ole juurikaan nähnyt kottaraisia maisemissa. Siksipä ilahdun yhdestäkin ylilentävästä kottaraisesta, joka suuntaa pöntöille päin. Täytyypä tarkistaa pönttöjen tilanne piakkoin. Tosin poikaset saattavat olla jo ulkona avarassa maailmassa, vahvistuksena tästä pari päivää retken jälkeen Antinniityllä tapaamani 7 lentopoikasen parvi.

Pikkuvarpusen poikaset piilottelevat pusikossa.

Omenatarhalla laulaa päivän toinen viitakerttunen ja lähempänä jokea kultarinta. Lintupoikueita on siellä täällä: ainakin varpus-, pikkuvarpus-, räkättirastas- ja viherpeippopoikueita. Kartanonmetsässä laulaa vielä ilahduttavasti muutama laulurastas. Metsän kostea painautuma, joka keväällä on kuin lampi, on pitkään jatkuneen sateettomuuden johdosta kuiva. Ainoastaan pieni lätäkkö on jäljellä. Siinä linnut käyvät juomassa. Arvoituksellinen närhikin purjehtii paikalle äänettömin siivin. Ajattelen istua hetken paikallani ja katsoa, mitä juomavieraita paikalle ilmestyy. Ympärillä inisevät hyttyset saavat minut toisiin aatoksiin ja pakenen hyttysvapaampaan maastoon.

Keltaisella niityllä laulaa kultainen kultarinta.

Honkasuon uusien talojen viereisiltä hiekka- ja soramailta löydän hetken etsiskelyn jälkeen kivitaskun. Alueen yläpuolella lentotaiteilee kaksi räystäspääskyä. Päätän kurkistaa syvään kaivantoon, jonka pohjalla on vettä. Kaivannosta löytyy pikkutylli. Toinen pikkutylli löytyy vähän matkan päästä. Lintu esittää siipirikkoa, mistä tiedän pesän tai poikasten olevan lähellä. Seisahdun kiikaroimaan ja pian näenkin juoksupoikasen piipertävän hiekkakentän yli.

Rusakot ovat etsiytyneet kaivonrenkaan pienen varjon suojaan.

Honkasuon ojasta löytyy sinisorsanaaras, joka paimentaa peräti kymmentä poikastaan. Alueella on useita vesialtaita. Niistä löytyy kaksi pikkutylliä lisää ja yksi rantasipi, samaten kuin västäräkki- ja harmaasieppopoikueet. Pieni haukka lentää aivan metsänreunassa. Punavarpunen laulaa.


missä runot puhkeavat
kuin kukat kesällä
siellä on vettä ja lämpöä
tai niistä puutetta 

Sinsisorsalla on kymmenen poikasen katras huolehdittavanaan.

Honkasuon metsässä kuulen lopulta myös pajulinnun laulua, samaten kuin sen serkun sirittäjän säksätystä. Hippiäinen hihittää ja käpytikka huutaa. Tänään en jaksa kavuta Malminkartanon huipulle, vaan etenen enemmän varjoisempaa reittiä, sillä ilma on käynyt kuumaksi. Piianpuiston ja Konalan jäähallin välisessä lehtomaisessa metsässä laulaa päivän kolmas kultarinta.

Räkätttirastaan poikanen ihmettelee yltäkylläistä vihreää maailmaa.

Piianpuiston lampareella uiskentelee kaksi sinisorsaa ja yksi liejukana pienen poikasensa kanssa. Ihmeellisesti liejukana poikasineen häviää lammen reunaruohikkoon. Kyllä osaavat olla kähmyjä!

Telkkäemo on hyvä lapsenvahti.

Kartanonhaan lammella telkällä on viisi, nokikanalla kaksi ja sinisorsalla viisi poikasta. Lammella kalastelee kalatiira. Kun se saa pienen kalan saaliikseen, lähtee se kiikuttamaan sitä Mätäjoen uomaa pitkin alavirtaan. Kuinkahan kauas se kalan vie? Merellekö asti? Jonkin ajan päästä lammella on taas kalastava kalatiira. Kun se jälleen onnistuu saamaan kalan, tällä kertaa vähän isomman, hyökkää sen kimppuun heti parvi naurulokkeja ja kalalokki. Seuraa huima takaa-ajo lokkien yrittäessä ryöstää saaliin tiiran suusta. Tiiralle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin nielaista kala, minkä jälkeen ilmatila hiljenee. Vain haarapääsky hiljaa sujahtelee lammen yllä ja tervapääskyt käyvät naukkaamassa vettä lammesta.

Sinisorsapoikue kokoontuu yhteen telkkäemon hyökätessä.

Lammen ja rautatiesillan välissä on toinen telkkäpoikue. Liekö emo menettänyt osan poikasistaan, kun poikueessa on vain kaksi sisarusta. Joka tapauksessa emo on erityisen aggressiivinen muille linnuille. Kun sinisorsanaaras ui seitsemän poikasensa kanssa riittävän lähelle, lähtee telkkäemo rajuun hyökkäykseen ajaen kahdeksan sinisorsaa joen rannalle ruohikkoon. Aina kun sinisorsat yrittävät palata takaisin uimaan jokeen, seuraa telkän uusi hyökkäys. Lopulta sinisorsille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kiertää telkkäemon ohi maata pitkin.

Sinisorsat pakenevat rannalle telkkäemon hurjan hyökkäyksen ajamana. 

Rautatiesillan luota löytyy vielä yksi eksynyt sinisorsapoikanen sekä haapana ja sen kolme poikasta. Sitten onkin aika napata vielä vakioksi tullut viimeinen laji: pulu, ja sitä myöten kävellä kotiin.

Haastoin itseni viime vuonna mukaan lintuluuraukseen. Tämä oli vuoden kuudes lintuluuraus. Havaitsin tänään 54 lintulajia ja kaksi nisäkäslajia: rusakon ja oravan. Erityishuomion olen tänä vuonna antanut tikoille, joita tänään tosin näkyi vain kahden käpytikan verran.

Aikaisemmat lintuluuraukset:
Lintuluuraus Tammikuu (22 lintulajia)
Lintuluuraus Helmikuu  (17 lintulajia)
Lintuluuraus Maaliskuu (21 lintulajia)
Lintuluuraus Huhtikuu (40 lintulajia)
Lintuluuraus Toukokuu (54 lintulajia)

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden lintuluurauksissa Mätäjoen maastossa olen havainnut yhteensä 73 eri lintulajia.