Kanahaukat passissa

On vuoden toiseksi viimeinen päivä. Tänään ei ole aivan yhtä harmaata, kuin on viime aikoina ollut, sillä taivas on vain ohuelti pilvessä ja välillä selkeää taivasta kuultaa pilvien läpi. Kannelkylässä luulen näkeväni noin kymmenen urpiaisen parven keikkumassa korkealla koivun oksissa, mutta tarkemmin tiiratessa linnut paljastuvat sinitiaisiksi. Mustarastaat popsivat maahan pudonneita omenia.

Rivitalon ruokinnalla Mätäojan varrella on paljon pikkuvarpusia, ainakin parikymmentä ”täpläposkea”. Samalla ruokinnalla on myös muutama keltasirkku. Sähköverkon voimajohtopylvään päällä päivystää kanahaukka. Menen lähemmäksi sitä ja huomaan, että rinnan viirut höyhenpuvussa ovat poikittain. Se on siis vanha lintu. Rautatiesillan länsipuolella huomaan toisen kanahaukan niin ikään voimajohtopylvään päällä. Sen vatsa on pystyviiruinen ja lintu on siis nuori yksilö. Vanhempi kanahaukka käy ”tervehtimässä” nuorempaa ja palaa sitten omalle paikalleen.

Rautatiesillan luota pensaikosta löydän neljä keltasirkkua lisää. Palailen joen toista laitaa pitkin Hevostalleille päin. Joen sulapaikoissa linnut käyvät kylpemässä ja juomassa. Mätäojan pusikkoon on joku laittanut ruokintapöntön. Maahan on karissut siemeniä ja yksinäinen keltasirkku käy herkuttelemassa niillä. Seuranaan sillä on hieman isompi kaveri, komea fasaanikukko. Pysyhän kukko matalana, kun lähistöllä vaanii kanahaukkoja kaksin kappalein! Läheltä kuuluu nokan voimakkaita iskuja puuta vasten. Palokärki hakkaa vanhan raidan runkoa.

Vanha kanahaukka pyrähtää lentoon ja häviää näköpiiristä. Taivaalla näkyy ensin viiden kesykyyhkyn parvi ja sitten isompi, peräti 14 yksilön parvi. Nyt uskaltaa lennellä, kun vanha kanahaukka on poistunut paikalta! Eivätpä pulut jääneet tällä kertaa viime tippaan, niin kuin monesti aikaisemmin näillä retkillä. Mätäojan varren pusikoista löydän vielä kolme keltasirkkua ja kymmenkunta urpiaista.

Omenatarhan ruokinnalla kaksi harakkaa on sianläskin kimpussa. Käpytikkakoiras hakkaa toista läskiä. Pari närheä liitelee äänettömästi ruokinnan yllä ja laskeutuu välillä syömään. Täälläkin on keltasirkkuja, tänään neljän yksilön verran. Talvehtiva punarinta hyppelee pirteän oloisesti noukkimassa omaa osuuttaan maahan pudonneista siemenistä. Niistä ei olekaan pulaa, sillä mustarastaat huiskivat ruokintapönttöjen kouruista siemeniä urakalla maahan. On siinä ruokailutavat! Viikko sitten paikalla ollutta peippoa ei tänään näy. Sen sijaan ryöhnäisen näköinen tikli käy maassa syömässä.

Pian kuuluu palokärjen kry-kry-kry-lentoääntä ja sen päälle kimakka kliiäh-ääni. Musta tikka on laskeutunut. Se aloittaa koivun kuoren hakkaamisen. Liekö sama yksilö kuin aiemmin näkemäni? Todennäköisesti, koska molemmat olivat koiraita. Juttelen paikalle saapuneen miehen kanssa, joka on tullut valokuvaamaan ruokinnan lintuja. Kuulen häneltä, että ruokinnalla on pari päivää sitten käynyt myös yksi nokkavarpunen.

Käyn vielä Rukkilan ruokinnalla, sillä sieltä löytää aina kuusitiaisen. Niin nytkin. Suuntaan Kartanometsän läpi kohti Piianpuistoa. Metsä on hiljainen. Hiljainen on myös Piianpuiston lampareen lintuelämä. Paikalla on enää yksi sinisorsapari, viimeiset vesimohikaanit, lisäksi yksi käpytikka ja pari närheä, jotka rähisevät kovaan ääneen.

Palailen melko väsyneenä (liukas pääkallokeli) ja nälkäisenä (ei eväitä) kohti kotia. Vanha kanahaukka on taas passissa samalla paikalla kuin aamulla. Tänään oli hyvä retki ja aivan kuin olisi ollut kevättä jo ilmassa. Ja illalla kuulen, että on ollutkin, kun Hevostallin takaisessa metsässä lehtopöllö on jo toista iltaa huhuilemassa.

Haastoin itseni viime vuonna mukaan lintuluuraukseen. Tämä oli vuoden yhdestoista lintuluuraus. Havaitsin tänään 22 lintulajia ja yhden nisäkäslajin eli oravan, joita näkyi 3 yksilöä. Erityishuomion olen tänä vuonna antanut tikoille, joita näkyi tänään kahden käpytikan ja yhden palokärjen verran.