Lintuluuraus 2018 Toukokuu

Tänään on toukokuun 17. päivä. Lämmin ilmamassa on hautonut Suomi-neitoa jo jonkun aikaa kylmän alkukevään jälkeen. Niinpä kun kello viisi aamulla suuntaan linturetkelle, on lämpömittari kivunnut jo mukavasti 12 asteeseen. Aluksi hämmästelen linnunlaulun vähäisyyttä. Luulin, että tupsahtaisin keskelle lintujen euroviisuja, mutta tämä alkaa vaikuttaa pelkältä Suomen edustajan karsinnalta. Pienen odottelun jälkeen ne tutut yleisimmät laululinnut sentään löytyvät.

Kultarinnan ja satakielen laulu kaikuu aamuisella Mätäjoella.

Tähän aikaan keväästä on suuri joukko hyönteissyöjiäkin jo saapunut. Puistossa säksättää hernekerttu ja Mätäjoella kuuluttavat kultarinta ja satakieli kovaäänisesti olemassaolostaan. Mustapääkerttuja ja kirjosieppoja kuuluu monin paikoin ja siellä täällä kuuluu pensaskertun rapsakankuiva rupatus. Ja vielä jaksaa laulurastaskin sävyttää metsät kuuluvalla laulullaan.

Mätäjoen varrella kasvaa rentukoita.

Kartanonhaan lammelta löydän sinisorsan, haapanan ja telkän, mutta liejukanaa, tukkasotkaa eikä edes nokikanaa näy missään. Tukkasotka on jostain syystä tänä vuonna ollut melkoinen harvinaisuus Mätäjoella.

Telkkänaaras yrittää sisään pönttöön siinä onnistumatta.

Lammen telkkäpöntön alla uiskentelee kolme naarastelkkää sulassa sovussa. Seuraan hetken niiden puuhia. Aina välillä joku telkistä lentää pöntön katolle. En tule seuranneeksi, onko se aina sama naaras. Lopulta yksi naaraista yrittää ”osua” pöntön reiästä sisään, mutta läiskähtää pahan näköisesti etuseinään ja ”kimpoaa” siitä takaisin. Mikäköhän tässä on jutun juoni? Miksi noin monta naarasta on saman pöntön luona? Olen toki lukenut, että telkällä useampi naaras saattaa munia samaan pesään ja yhdessä pesässä voi olla parikymmentä munaa. Miksi telkkä ei päässyt pönttöön sisään? Onko vika pöntössä? Sen etuseinä on liukas ja pönttö on kallellaan maahan päin. Vai onko sisään yrittäjä nuori ja kokematon? No, joka tapauksessa telkänpöntötys on tärkeää, sillä jopa puolet Euroopan telkistä pesii Suomessa.

Orava on järsinyt reiän suuremmaksi ja ottanut kottaraispöntön kodikseen.

Piianpuiston lätäkkö vaikuttaa vesilinnuista tyhjältä. Poissa ovat keväiset sinisorsat, haapanat ja tavit. Tänään saan vesilintukorvikkeeksi kuunnella kaukaista leppälintua ja lähellä lavertelevaa lehtokerttua. Pienen rannalla seisoskelun jälkeen näen lammen ruovikossa liikettä. Siellä heiluu pitkähkö ruoko. Mikäs sitä ruokoa heiluttaa? No, liejukanahan se siellä jäpittää pesällään ja korjailee luomustaan sisustamalla sitä uusilla korsilla.

Piianpuiston ja Konalan jäähallin välisessä metsässä kaksi kultarintaa ottaa mittaa toisistaan. Kumpi on paikan kultakurkku? En jää katsomaan. Sen sijaan törmään minulle kevään ensimmäiseen harmaasieppoon. Toinen sieppo istuu puun latvassa lähempänä Malminkartanon huippua. Löytyy myös päivän neljäs kultarinta, toinen lehtokerttu ja omaa nimeään toistava laulava tiltaltti.

Iso etana ylittää soratietä.

Päätän kiivetä Malminkartanon huipulle. Se kannattaa. Koko aamun on silloin tällöin ohitse lentänyt valkoposkihanhiparvia. On käynnissä arktisten vesilintujen hyvä muuttopäivä ja tänään menossa ovat tundralla pesivät valkoposkihanhet. Täältä mäeltä näkyy tilanne koko komeudessaan. Lännestä vyöryy parvi toisensa jälkeen ohitseni, osa kaukana Helsingin yllä ja osa selvästi lähempänä. Seuraan niiden muuttoa hetken ja puolessa tunnissa olen laskenut noin 5000 muuttavaa hanhea, joista ainakin osa on valkoposkihanhia enkä muita hanhia tunnistakaan. Saan toisilta ”lintuilijoilta” viestiä, että eilen illalla ja tänään on ollut vilkasta valkoposkihanhimuuttoa.

Tundralle matkaavat valkoposkihanhet ovat komea näky.

Malminkartanon huipulla kuulen punavarpusen kaunista viheltelyä. Vähemmän kaunis, mutta sitäkin komeampi on fasaanikoiraan huuto. Se on päivän toinen fasaani, ensimmäinen löytyi Kartanonhaan puutarhapalstoilta. Haarapääsky lentää ohi ja taivaalla on kymmeniä tervapääskyjä. Varpushaukka tulee kaartelemaan aivan päälle. Taiturimainen laulaja viitakerttunen lurittelee pusikossa.

Jätän Malminkartanon huipun ja lähden jatkamaan retkeäni Honkasuolle päin. Honkasuon ympäristön järeästä metsästä löytyy kaksi pikkulintua, jotka tähän vuodenaikaan voivat olla vaikeita löytää: hippiäinen ja kuusitiainen. Talvella ja aiemmin keväällä ne on helpompi löytää, kun muita lintuja on vähemmän. Nautiskelen kuusikossa myös sirittäjän laulusta.

Järeästä metsästä löytyy jykeviä kääpiä.

Honkasuon rakennetun osan reunassa on lätäköitä ja ojia. Niistä löytyy kaksi tavikoirasta ja yksi koirashaapana. Ojan reunalla tallustelee kaksi rantasipiä. Pian näen myös lätäköillä kaksi rantasipiä. Minulle jää epäselväksi, onko tämä sama pari kuin ojan reunalla hetki sitten nähty. Pikkutyllejä sen sijaan on täällä varmasti kaksi paria, kun neljä lintua ovat kaikki samaan aikaan näkyvillä. Käpytikka roikkuu merkillisesti kuusen oksien kärjessä. Hiekkakentällä etsin kivitaskua, mutta en löydä. Melkein heti kuulen kivitaskun laulun ja siellähän se laulaa katulampun päällä.

Honkasuon metsät ovat paikoin veden vallassa.

Ilma on jo paahtavan kuuma. Harkitsen vakavasti, että nousisin Honkasuolta lähtevään bussiin ja ”oikaisisin” pari pysäkinväliä. Kaivan jo bussilipun käteeni, mutta sitten muistan, kuinka pari vuotta sitten Espanjan Caminollakin käveltiin pitkiä pätkiä iltapäivän paahteessa. Laitan lipun taskuun ja alan patikoida kotia kohti.

Jalat käyvät ja mieli haluaa kotiin

keho kertoo tämän hetken totuuden

ja jalat tallaavat alleen mielen rahinan.

Kävelyn jälkeen maat viheriöivät

ja pääskyt piirtävät taivaan kaariksi

maailma on juuri nyt nyrjähtänyt paikoilleen.

Olen kärsinyt kuristavasta kiireestä

itse olen itseni hiljaa hirttänyt

tuohon silmukkarataan päässäni.

Olen pelännyt hajottavaa kaaosta

ja kaiken aikaa se on ollut runsautta

pöriseviä kimalaisia keltaisilla kukilla.

Ota vastaan tämä armo.

Anna maljasi vuotaa yli.

Kaukana kukkuu käki.

Linturuokinta on peittymässä kesän vihreyteen.

Otan vastaan ylimääräistä armoa ja hemmottelen itseäni. Haen Malminkartanon kaupasta virvokkeita: limua ja jädeä. Istahdan syömään salmiakkijäätelöä päiväkodin pihan viereen. Lapset ovat ilmeisesti päikkäreillä, koska päiväkoti on hiiren hiljainen. Metsän laidassa näen massiivisen linturuokinnan: toistakymmentä ruokintapönikkää heiluu kevyessä tuulessa, nyt tähän vuodenaikaan tosin jo tyhjinä. Silti paikalliset varpuset käyvät ruokinnalla vielä etsimässä ruokaa. Ruokinnan takaa löytyy mukava lehtoalue, missä näen närhenkin pitkästä aikaa.

Löytyihän se nokikanakin.

En kehtaa lopettaa retkeä ennen kuin olen nähnyt päivän ensimmäisen nokikanan. Ja tokihan sellainen löytyy rautatiesillan ja lammen väliseltä alueelta. Se sukeltelee joen pohjasta vesikasveja ravinnokseen. Puiston penkillä nainen ihmettelee minulle, että mitä näkemistä nyt oikein on, kun linnut ovat kadonneet. Hän on nähnyt muutaman lokin eikä mitään muuta. Mietin, kertoisinko 5000 hanhesta tai kaikkialla laulavista linnuista jotain, mutta tulkitsen, että hän tarkoittaa puutoksella Mätäjoen vesilintuja. Sanon hänelle, että vesilinnut ovat nyt pesimäpuuhissa eivätkä ole niin näkyvillä kuin keväämmällä. Samalla poimin päivän viimeisen lintulajin tänään, kesykyyhkyn. Kotona lämpömittari näyttää 25 astetta.

Haastoin itseni viime vuonna mukaan lintuluuraukseen. Tämä oli vuoden viides lintuluuraus. Havaitsin tänään 54 lintulajia ja neljä nisäkäslajia: kanin, rusakon, oravan ja vesimyyrän. Erityishuomion olen tänä vuonna antanut tikoille, joita tänään tosin näkyi vain yhden käpytikan verran.

Aikaisemmat lintuluuraukset:

Lintuluuraus Tammikuu (22 lintulajia)

Lintuluuraus Helmikuu  (17 lintulajia)

Lintuluuraus Maaliskuu (21 lintulajia)

Lintuluuraus Huhtikuu (40 lintulajia)

Kaiken kaikkiaan vuoden lintuluurauksissa Mätäjoen maastossa olen havainnut yhteensä 68 eri lintulajia.

Tornien taisto 2018

Länsilintu-ryhmä osallistui kolmannen kerran Tornien taisto -tapahtumaan lauantaina 5.5. Kartanonhaan lintu-/monitoimilavalla. Tavoitteena BirdLife Suomen vuosittain järjestämässä tapahtumassa on tunnistaa mahdollisimman monta lintulajia klo 5-13 välisenä aikana. Leikkimielistä lintukisailua käytiin samaan aikaan koko Suomessa noin 340 lintutornissa.

Heti alkuun jouduimme häätämään pois lintulavan vallanneet parisataa kalalokkia, jotta pääsimme asettautumaan ”taisteluasemiin” kaukoputkiemme kanssa. Lokit kostivat häädön meille kaklattamalla pari ensimmäistä tuntia niin kovaäänisesti, että meillä oli vaikeuksia kuulla hennompia linnunääniä ympäriltämme. Fasaanikukon kovaääninen töräyttely toki läpäisi helposti lokkien äänimuurin.

Ankaraa tiirailua lintu/monitoimilavalta käsin.

Aamu oli pilvinen ja pohjoisen puoleinen tuuli teki ilmasta kolean sekä hyydytti lintujen muuton. Heti aamusta saimme ”pinnalistallemme” paikalliset vesilinnut sinisorsan, haapanan, nokikanan ja telkän. Ihmettelimme tukkasotkien tämänvuotista vähyyttä emmekä onnistuneet näkemään tänään ainuttakaan, vaikka yksi pari olikin edellisenä päivänä ollut paikalla. Myöskään liejukana ei päivän aikana näyttäytynyt meille. 

Tuskallisen hitaasti saimme lajeja listallemme ja 50 lajin raja rikkoutui vasta vähän kahdeksan jälkeen, kun vastaava määrä oli viime vuonna kasassa jo seitsemän korvilla. Mukavimpia aamuhavaintoja muuttavista linnuista olivat 17 kuikkaa, yksi kaakkuri, Mätäjoen suuntaisesti lentävät viisi kalatiiraa, kaksi pikkulokkia ja pienet metsäkirvisparvet. Paikallisista aamulajeista meitä ilahduttivat erityisesti nokkavarpunen, korea leppälintukoiras ja pensastasku, joka tavoistaan poiketen istuskeli korkeimpien puiden latvoissa. Ohilentävä korppi aiheutti lokkihälytyksen, samoin kuin paikallinen kanahaukka, joka tosin jo roikotti saalista jaloissaan.

Kokeilimme ensimmäistä kertaa käyttää radiopuhelimia lintujen etsimisessä. Välillä joku havainnoitsijoista lähti kävelylle lähimaastoon ja tunnistettuaan uuden lintulajin ohjasi puhelimen välityksellä lintulavalla päivystävät havaitsemaan kyseisen linnun. Kisan sääntöjen mukaan linnut on tunnistettava ”tukikohdasta” käsin, vähintään kahden henkilön toimesta. Radiopuhelimilla pelaaminen toi meille muutamia lisälajeja.

Pikkuvarpunen etsii syötävää.

Päivän lämmetessä alkoivat petolinnut liikehtiä. Havaitsimme kanahaukan lisäksi 6 muuta haukkalajia : sinisuo-, ruskosuo-, hiiri-, varpus-, tuuli- ja nuolihaukan sekä merikotkan. Yhtä haukkaa saimme tihrustaa tarkkaan, ennen kuin lintulaji selvisi. Haukassa oli paljon piekanan piirteitä, mutta lopulta lintu tunnistettiin kuitenkin hiirihaukaksi. Petolintujen esiinmarssin kruunasi Malminkartanon yllä lennellyt suopöllö.

Myös hyönteissyöjät aktivoituivat auringon lämmittäessä. Pääsimme kuulemaan Suomen yleisimmän linnun, pajulinnun, mollivoittoista laulua, samoin kuin mustapääkertun vaihtelevaa, huiluääniin päättyvää laulua. Kivitasku pomppi läheisillä puutarhapalstoilla ja ruokokerttunen kähmyili lammen ruovikossa. Neljä tervapääskyä, viitisentoista haarapääskyä ja viitisen räystäspääskyä suhahti ylitsemme.

Kahlaajat olivat tänä vuonna vähissä. Yksi taivaanvuohi nähtiin lennossa ja kaksi töyhtöhyyppää lensi ylitsemme. Taivaalta havaittiin myös neljän harmaahaikaran parvi ja yksinäinen kurki. Kesämökkien rannoilta tuttu korkea hihitys sai meidät hetkeksi kesätunnelmiin, kun kaksi rantasipiä käväisi lammen rannassa. Vesilinnuista näimme lennossa muutamia isokoskeloita, neljä merimetsoa, kaksi metsähanhea ja useita parvia valkoposkihanhia. Nurmikolle laskeutui kaksi jykevää kanadanhanhea.

Kaksi kanadanhanhea laskeutui syömään nurmikolle.

Päivän aikana kanssamme kävi jutustelemassa 22 vierasta. Lintulavan kalastajapoika sai pienen hauen, jonka hän päästi takaisin lampeen kasvamaan. Heti kello 13 jälkeen jäimme hetkeksi ihmettelemään, mikä olisi ensimmäinen tunnistamamme laji taiston loppumisen jälkeen. Kauan ei tarvinnutkaan odotella, kun kuulimme lähistöltä hernekertun säksättävää laulua. Ja heti seuraavan sillan takaa löytyi kaksi liejukanaa.

Liejukana ei meille taiston aikana näyttäytynyt.

Tänä vuonna pääsimme taistossa 66 lajiin jääden viime vuoden tuloksesta niukasti kolmen lajin verran. Ensi vuoden kisassa tavoitteenamme on rikkoa 70 lajin raja. Kaiken kaikkiaan Kartanonhaan lintulavalta on havaittu nyt kolmen peräkkäisen Tornien taiston aikana 91 lintulajia.