Viimeisiä hyönteissyöjiä jahtaamassa

Koko kesänä en saanut itseäni retkelle. Uuvuttava helle suorastaan vieroitti minut koko asiasta. Mutta tänään, elokuun viimeisenä aamuna, olen taas hiipparoimassa ja ihailemassa luontoa ja lintuja. Usva makaa maan päällä eikä hievahdakaan, koska paras tuulettaja, tuuli, on tänään poissa.

Syksyn merkkejä näkee monin paikoin.

Alkuun en löydä juurikaan lintuja. Kaikenlaisia ohuita ääniä kuuluu oksistosta, mutta korkeaääniset ääntelijät eivät paljasta itseään. Puiden lehvät peittävät salaisuutensa. Yksi ääni on kuitenkin ylitse muiden ja helposti tunnistettavissa: vihervarpusen surumielinen vihellys. Ja tänään sitä kuulee koko ajan ja kaikkialla.

Alkava syksy on jo jyrännyt kielot.

Junaradan ylittävän sillan viereisissä puissa pyörii paljon sini- ja talitiaisia. Niiden joukosta yhytän yhden kirjosiepon. Aurinkokallion metsän reunassa kasvaa pieni terttuseljapensas ja sen punaisia marjoja käyvät syömässä sini- ja talitiaiset sekä peippo. Harmaasieppo pitää hyönteisiä parempana ruokana. Pensaan juurella vilkkuvat kanin korvat.

Terttuseljan marjat maistuvat monille.

Lassilan viljelypalstojen kohdalla on kova hälinä. Iso kottaraisparvi istuu voimalinjan pylväässä ja lintuja lentelee levottomasti joen yli ja takaisin. Niiden suusta tulee mitä erilaisimpia ääniä: lurituksia, kirskuntaa ja särinää. Punarinta riksuttaa joen pusikoissa. Oikein pitää säätää aivot oikeaan asentoon, jotta tunnistaisi laulajan, kun mustarastas alkaa laulaa syyslauluaan. Muutama punakylkirastas tapailee omaa säettään lähes keväiseen tapaan. Myös pari laulurastasta näyttäytyy.

Talitiainen ei malta odottaa lintulautojen auringonkukan siemeniä.

Lämmin kesä on paisuttanut kurpitsat.

Viljelypalstoilla hyörii paljon hysyjä eli hyönteissyöjiä. Saan niiden esille kaivamiseksi apuja, kun toinen lintuharrastaja tulee paikalle. Yhdessä kiikaroimme siellä täällä pyrähteleviä lintuja. Saamme näkösaaliiksemme mm. rautiaisia, leppälintuja, herne- ja pensaskerttuja, pajulinnun, tiltaltin, mustapääkertun, kaksi pikkulepinkäistä, kymmenkunta tikliä sekä runsaasti metsäkirvisiä.

Viljelypalstat ovat nyt kauneimmillaan.

Tästä meinasi muodostua hauta metsäkirviselle. Huomasin liikettä harson sisällä ja vapautin kirvisen ansasta. Se oli mennyt avoimesta päästä sisään eikä osannut enää ulos.

Mätäjoen varrella on kunnon pusikko terttuseljapensaita. Jälleen niiden marjojen ympärillä on vilkasta hyörinää. Marjojen kimpussa on ainakin sini- ja talitiaisia, peippo, mustarastas ja kolme mustapääkerttua, joista yksi on naaras tai nuori, punapäinen. Lisäksi pensaissa pomppii harmaasieppo, kirjosieppo, pensaskerttu, pensastasku, leppälintu ja rautiainen, mutta en seuraa tarkemmin, popsivatko nämä marjoja vaiko hyönteisiä.

Talititiainen herkuttelee terttuseljan marjoilla.

Kartanohaan lammelta löydän todennäköisesti äskeisen kottaraisparven, mutta nyt niitä on enemmän näkyvillä. Saan parven kooksi noin 400 lintua. Ne pitävät tukikohtanaan voimalinjan pylvästä ja tekevät sieltä pienempinä parvina täsmäiskuja läheisille ruokapaikoille, mm. lammen saaressa olevaan mustamarjaiseen pensaaseen. Samassa pensaassa mutustelee marjoja myös kaksi laulurastasta. Muutama muukin iso parvi löytyy. Lammen viereisissä tiheissä puissa kuhisee pikkuvarpusia. Aina silloin tällöin osa niistä laskeutuu maahan ruokailemaan kävelytien varrelle ja sitten ne taas pujahtavat puiden suojaan. Lasken enimmillään noin 80 maassa ruokailevaa lintua, mutta puissa on kukaties saman verran lisää.

Kottaraiset ovat valinneet sähköpylvään tukikohdakseen.

Pensaat kuhisevat kun kottaraiset tulevat marjastamaan.

Kolmas suuri parvi on valkoposkihanhien muodostama, 103 yksilön parvi. Koko kesälomansa yksin lammen rannalla viettänyt metsähanhi on saanut siis lähes kaltaistaan seuraa ja tuntuu viihtyvän hyvin parven keskellä, mitä nyt välillä nokkaisee valkoposkiveljeään takamuksesta. Metsähanhi lentää lammelle juomaan ja osa valkoposkista seuraa. Vedessä metsuri pitää selkeän hajuraon valkoposkiin. Lammen vedestä löytyy sinisorsien lisäksi haapana, naarastelkkä, liejukana sekä kaksi nokikanaa.

Metsähanhi ja taustajoukot.

Käväisen vielä hevostallilla syömässä eväitäni, jotta en turhaan raahaa niitä takaisin kotiin. Hevostallin mulloksella pomppii noin 25 västäräkkiä ja neljä kivitaskua. Kaksi keltavästäräkkiä laskeutuu hetkeksi mullokselle, mutta lähtevät pian lentoon. Hevoshaan laidalta löydän kolme harmaasieppoa ja yhden leppälinnun.

Minä olen Risto Rusakko!

Kuuntele kiven puhetta

taikka ikimännyn laulua

Aika on uurtanut kallion

kokemus rypistänyt kasvosi

Mitä kaikkea tämä puu on nähnyt

taipunut tuulessa, kuitenkin kestänyt

Heitä siis murheesi tuuleen

ja karista huolenpesät otsalta

Niin elämä luotujaan rakastaa

että antaa rajojaan ylittää

Muodosta muotoon on lyhyt matka

ihmisestä toiseen vain kuiskaus

taikka suudelma, sulautuvien sinetti

Tässä Kai Kaniini.

Tänään ei hotsita tehdä Honkasuon lenkkiä, koska hysyjen etsiskelyyn on kulunut niin paljon aikaa. Retken päätyttyä huomaan, että en ole havainnut tänään yhtään lokkia. Enkä yhtään naakkaa, mikä on Kannelmäen alueella pienoinen ihme. Missäköhän Kantsun naakat luuraavat näin elokuun lopussa.

Viljelypalstoilla toinen lintuharrastaja osoitti minulle naurisperhosen. Siitä innostuneena kuvasin kaksi valkoista perhosta. Tässä toinen niistä eli naurisperhonen. 

Ja tässä toinen, lanttuperhonen. Siipien suomukuvioissa on selvä ero naurisperhoseen.

Haastoin itseni viime vuonna mukaan lintuluuraukseen. Tämä oli vuoden seitsemäs lintuluuraus. Havaitsin tänään 40 lintulajia ja kaksi nisäkäslajia: kanin ja rusakon. Erityishuomion olen tänä vuonna antanut tikoille, joita näkyi tänään peräti yhden käpytikan verran.

Aikaisemmat lintuluuraukset:

Lintuluuraus Tammikuu (22 lintulajia)

Lintuluuraus Helmikuu  (17 lintulajia)

Lintuluuraus Maaliskuu (21 lintulajia)

Lintuluuraus Huhtikuu (40 lintulajia)

Lintuluuraus Toukokuu (54 lintulajia)

Lintuluuraus Kesäkuu (54 lintulajia)

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden seitsemässä lintuluurauksessa Mätäjoen maastossa olen havainnut yhteensä 78 eri lintulajia.