Lintuluuraus 2018 Huhtikuu

Haastoin itseni viime vuonna mukaan lintuluuraukseen. Tänään 21. päivä on huhtikuun retken aika. Takana on parin viikon lämmin jakso, joka purkautui, kun Ilmari, ilmojen ylkä, kiskaisi arktisen tulpan pois ja leudot lounatuulet pääsivät puhaltamaan. Tänä keväänä linnuilla ei ollut selkeää marssijärjestystä, vaan eri lajit rynnistivät tänne yhtä aikaa. No, tänään on muutoksen päivä, jonka aikana sää muuttuu taas kylmemmäksi. Yöllä on hiukan satanut ja aamu valkenee pilvisenä. Ei kuitenkaan enää sada.

Keväällä pieniä keltaisia aurinkoja puhkeaa maasta.

Vähän yli kuusi astun pihalle. Hetkeen ei kuulu yhtään mitään. Kerkeän jo ajatella, että yöllinen sade on hyydyttänyt laulajat. Mutta vähitellen alkaa kuulua linnunlaulua. Samoilta jalansijoilta tunnistan muutamassa minuutissa toistakymmentä eri lintulajia. Erityisesti minua ilahduttaa laulurastaan ponteva jankutus talomme takaisessa puistikossa.

Kirkon puistossa piiskuttaa innokas kuusitiainen ja käpytikka hakkaa nokallaan päätään sekaisin metallista lampunkupua vasten. Kieltämättä tuo kuuluu kauas, mutta mitkä ovat sivuvaikutukset. Sillä mitä se hyödyttää tikkaa, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman kauneimman naaraan, mutta saisi päällensä vahingon?

Valkovuokot eivät ole vielä kunnolla "heränneet".

Mätäojalle ehtiessäni olen saanut jo enemmän lintulajeja ”kasaan” kuin koko maaliskuun retken aikana yhteensä. Ilahdun, kun pitkästä aikaa kuulen fasaanikukon huutoa. Pian saankin sen näkyviin. Se on tullut rohkeasti pihan varjosta esiin nurmikolle, missä keikistelee kaksi naarasta. Hieno saavutus: tuollaisella huudolla ja mahtailulla kaksi leidiä koukussa. Kukolla on myös kilpailija, sillä kuulen vähän matkan päästä toisen äijän huutelua.

Pitkäkorvia keväisellä "juoksuradalla".

Kampaan hevostallien edustan tarkkaan, mutta pääosin löydän vain rusakoita. Paikka tuntuu olevan niiden suosiossa, sillä lasken 7 ruskeaa jussia hyppimässä vihreällä nurmikolla. Taivaalta kuuluu kiurun ääntä. Västäräkkejä ja rastaita ruokailee hevoshaassa. Kaksi pajusirkkua lentää yli. Jotain korkeita ääniäkin kuuluu, mahdollisesti niittykirvisiä, mutta tällainen kuulolaitteiden kantaja ei saa noin korkeista äänistä tarkempaa selkoa. Sitten kuuluu matalampaa, helpommin erottuvaa ääntä: tuttu siipien vihellys, kun telkkäpariskunta tekee ohilennon.

Huhtikuinen kostea metsä on tunnelmallinen.

Pysähdyn ruokailemaan viljelypalstojen äärelle tuulensuojaan, sillä tuuli on noussut äkkiä ja puhaltaa puuskaisena ja varsin kovaa. Minusta on mukava istuskella siinä tuulen suojassa ja katsella aamurauhallista maisemaa. Linnutkin ovat vähissä: peippo laulaa, kuuluu myös tiklin ja talitiaisen ääniä, räkätti- ja punakylkirastaat hyppivät maassa ja kaksi kesykyyhkyä lentää lepatellen yli. Hetkeksi syntyy säpinää, kun kanahaukka lentää aukion yli. Sitten kaikki taas rauhoittuu, maisema ja linnut asettuvat omille paikoilleen. Antaudun tälle maisemalle, tälle hetkelle.

Toki olen kyllä

alkanut antautua

laulavalle linnulle,

syville kuiskauksille,

aamun kajolle, taivaan valolle,

iholle ihoa vasten,

kunnes huuleni vapisevat:

Kyllä, Kyllä, Kiitos

olen kylläinen nyt.

Pitkä retki vaatii kunnon eväät.

Ja poikani intin sotkusta tuoman berliininmunkin jälkeen olen todellakin kylläinen ja valmis jatkamaan matkaa. Kartanonmetsässä laulavat rautiaiset, punakylkirastaat, laulurastaat, punarinnat, rautiaiset sekä kuusi-, tali- ja sinitiaiset. Istahdan hetkeksi retkijakkaralle kuuntelemaan laulurastaan kuuluvaa jutustelua. Hippiäinen räpistelee kuusen oksien kärjissä.

Kartanonmetsän "lampi" on vielä osittain jäässä.

Honkasuon alueella en ole käynyt pitkään aikaan. Sinne on noussut uusia taloja. Talojen takana on iso vielä rakentamaton, mutta koneilla tasoitettu alue, josta on puut kaadettu pois. Näin keväällä alueella on useita lätäköitä ja vedellä täyttyneitä kaivantoja. Tasanteelta löydän kivitaskun ja kosteikosta kaksi pikkutylliä. Isoja sammakoita loikkii lätäköissä. Niiden kutupuuhat ovat kuumimmillaan.

Pikkutylli kylpee.

Vedellä täyttyneistä kaivannoista löytyy sinisorsia ja kaksi tavipariskuntaa. Metsäviklo nousee vedestä taivaalle kovasti kiroillen. Kaatuneen puun juurakossa laulaa kovaääninen peukaloinen. Onpa peukaloismaisessa paikassa.

Sinisorsankin voi nähdä puussa.

Taaperran jo lämpenevässä puoliaurinkoisessa säässä täyttömäen ohitse Arentikujan lampareelle. Siellä on sinisorsa- ja haapanapari sekä koirastavi. Mätäjoen patoaltaalla seuraan telkkäpariskunnan puuhia. Koiras keskittyy mahtipontiseen kosiskeluun. Naaras seuraa koiraan pullistelua hetken ja lennähtää sitten rannan pönttöön.

Telkkäukko pullistelee.

Kartanohaan lammella mies ajaa 21 valkoposkihanhiparven veteen kävelysauvoilla huitoen. Mikäköhän antipatia hänellä on hanhia kohtaan? Joen partaalla istuskelee vielä 2 hanhea ja nurmikolla 4 lisää. Nokikanat keskustelevat tuttuun tapaan metallisilla töräyksillään. Haapanat viheltelevät. Liejukanaa en löydä, vaikka tiedän senkin jo joelle saapuneen. Nauru- ja kalalokkeja lojuu nurmikolla ja ui joessa. Selkälokki tekee ohilennon. Tikka rummuttaa jossain. Talitiainen kurkistaa pöntöstä ja jää aukolle roikkumaan ja laulamaan isännän elkein.

Sorsakoiraiden juhla-asut ovat varsin koreita. Huomaa vihreällä "meikattu" silmäkulma.

Retken loppusaldo on hieman yllättäen vain 41 lintulajia hyvästä alusta huolimatta. Tänään muutto oli pysähdyksissä kovan vastaisen tuulen vuoksi. Muuttavina oli tänään vain vähäinen määrä nauru- ja kalalokkeja sekä jokunen sepelkyyhky. Löysin vain kaksi nisäkäslajia: oravan ja rusakon. Tikkoja löysin kaksi.

Lintuluuraus Tammikuu

Lintuluuraus Helmikuu

Lintuluuraus Maaliskuu

Lintuluuraus 2018 Maaliskuu

Haastoin itseni viime vuonna mukaan lintuluuraukseen. Tänään 28. päivä on maaliskuun retken aika. Maaliskuun retken toteutuminen on ollut kiikun kaakun, kun olen ollut pitkään flunssan kourissa. Nyt kuitenkin yritän hieman lyhennetyllä retkellä tutustua maaliskuun lintutarjontaan. Vaikka maaliskuu on jo lopuillaan, sää on vielä kovin talvinen ja aamukahdeksan aikaan pakkasta on seitsemän astetta.

Lintumaailma on hieman keväistynyt, sillä kirkonpuistossa ylitseni lentää viiden kyyhkyn parvi ja hetken päästä kaukana vielä yksi lisää. No, pian saan tunnistettua kyyhkyn myös lajilleen, kun sepelkyyhky istuu yläpuolellani koivussa. Näen vielä kaksi muutakin sepelkyyhkyä retkeni aikana.

Kevään ensimmäinen muuttolintu: sepelkyyhky.

Talvehtineet linnutkin ovat heränneet lumen alla uinuvaan kevääseen. Lähellä Mätäjokea pysähdyn kuuntelemaan moniäänistä konserttia, kun mustarastas säestää huilullaan ja solisteina kisailevat kovaääninen talitiainen ja pönttönsä suulla piiskuttava pikkuvarpunen. Tiklin lauluakin kuuluu kolmessa eri paikassa. Ja hevostalleilla näen lisää muuttolintuja, kun neljän harmaalokin parvi soutaa aukion yli.

Pönttötalkoissa ripustettu telkänpönttö odottaa asuttajaansa.

Törmään kahteen kulkijaan. Kypsään ikään varttunut nainen kertoo minulle innostuneensa viime vuonna ”Tunnista sata lintulajia” -haasteesta. Hän ei ihan päässyt sataan lajiin, mutta oli silti tyytyväinen tulokseensa. Päällimmäisenä jäivät mieleen pyrstötiaiset ja puukiipijä.

Vanhempi mies on ulkoiluttamassa koiraansa. Hän näyttää minulle kännykällä ottamaansa kuvaa ja kysyy, mikähän lintu kuvassa on. Tunnistan linnun punaiseksi käpylinnuksi ja kehun miehelle, että noita ei näe kovin usein, saatikka saa niistä kuvia. Mies kertoo linnun olleen kovin kesyn. Juttelemme niitä näitä alueen eläimistöstä. Hän kertoo nähneensä alueella myös kauriita, joista hän tosin käyttää peura-nimitystä, niin kuin monet meistä käyttävät. Muutama vuosi sitten hän oli todistamassa tapausta, missä hevostallien takaisesta metsästä tuli esiin neljä kaurista. Samassa niiden kimppuun hyökkäsi irrallaan kulkenut koira, sellainen keskikokoinen paimenkoira. Koira sai yhden kauriin kiinni ja pureutui sen jalkaan niin, että kauris kellahti kumoon. Koira oli jo kauriin kurkussa kiinni, kun mies pääsi oman koiransa kanssa hätiin ja sai irtokoiran pois kauriin kimpusta. Kauris nilkutti takaisin metsään.

Törmäsin kahteen irrallaan olevaan kissaan.

Tänään hevostallin metsässä ei näy kauriita, mutta kuuluu tikan rummutus. Käpytikka siellä pistää parastaan. Tänään tikan rummutukset ovat kuitenkin vähissä, sillä tämä jää ainoaksi kuulemakseni, vaikka eletään jo maaliskuun loppua. Talvi pitää vielä tikkojen nokat levollisina. Ruokinnallamme Mätäjoen varrella pysähdyn hetkeksi kiikaroimaan päivän ruokavieraita. Järripeippojen ääntä kuuluu monin paikoin ympäriltäni. Niiden lukumäärää on vaikea selvittää, mutta päädyn hyvin varovasti arvioiden ainakin viiteen yksilöön. Yritän saada talvehtinutta peippoa näkyviin, mutta en onnistu. Sitten läheltäni kajahtaa peipon ponnekas kevätlaulu. Näin lintu kiittää ruokkijaansa, kuvittelen. Totuus on ehkä toisenlainen. Peipolla taitaa olla muut asiat mielessä. Pusikoista löydän yhden keltasirkun.

Tänä vuonna ruokinnoilla on ollut paljon järripeippoja.

Viljelypalstoilla istahdan hetkeksi auringon lämpöön evästämään ja nauttimaan tiklin laulusta. Tuntuu ihanalta ajatella, että kevät on kohta todella tulossa ja miljoonat muuttolinnut ovat jo lähtökuopissa hieman etelämpänä. Melkein torkahdan.

Herätä kevään syliin

mustalinnun siiven iskuun

laskeutua ihoksi rannalle

antaa lounatuulen tulla

antaa hiekkaveden hiertää

ottaa tämä nainen syliin

murtaa aallot, avautua ilolle

Kartanonmetsässä löydän helposti kuusitiaisia. Sirahdukset paljastavat minulle myös lymyilevän puukiipijän. Kartanonmetsän lammella ääntelee käpylintu puun latvassa. En pääse lintua näkemään, saatikka sitten valokuvaamaan tapaamani miehen tapaan, vaan lintu lentää pois.

Palokärki ei ole siivonnut ruokapöytäänsä.

Arentikujan sinisorsien suosima sula on jäätynyt ja paikalla ei ole yhtään sorsaa. Joudun kävelemään Kartanohaan tekolammen padolle asti, ennen kuin löydän sinisorsia. Kaksi viimeistä mohikaania on enää jäljellä pienen patosulan äärellä.

Viimeinen lajinsa mohikaani jäisessä ympäristössä. Mohikaanitar ei halunnut kuvaan.

Retken loppusaldo on vaivaiset 21 lintulajia ja yksi nisäkäslaji, orava, jos kotieläimiä ei lasketa. Näen kaksi irrallaan kulkevaa kissaa. Tikkoja tasan yksi käpytikka.

Jään parantelemaan flunssaani ja odottelemaan kevään tuloa kunnolla.

Lintuluuraus Tammikuu
Lintuluuraus Helmikuu