Haastoin itseni viime vuonna
mukaan lintuluuraukseen. Tänään 28. päivä on maaliskuun retken aika. Maaliskuun
retken toteutuminen on ollut kiikun kaakun, kun olen ollut pitkään flunssan
kourissa. Nyt kuitenkin yritän hieman lyhennetyllä retkellä tutustua maaliskuun
lintutarjontaan. Vaikka maaliskuu on jo lopuillaan, sää on vielä kovin talvinen
ja aamukahdeksan aikaan pakkasta on seitsemän astetta.
Lintumaailma on hieman keväistynyt,
sillä kirkonpuistossa ylitseni lentää viiden kyyhkyn parvi ja hetken päästä
kaukana vielä yksi lisää. No, pian saan tunnistettua kyyhkyn myös lajilleen,
kun sepelkyyhky istuu yläpuolellani koivussa. Näen vielä kaksi muutakin
sepelkyyhkyä retkeni aikana.
Kevään ensimmäinen muuttolintu: sepelkyyhky. |
Talvehtineet linnutkin ovat
heränneet lumen alla uinuvaan kevääseen. Lähellä Mätäjokea pysähdyn
kuuntelemaan moniäänistä konserttia, kun mustarastas säestää huilullaan ja
solisteina kisailevat kovaääninen talitiainen ja pönttönsä suulla piiskuttava
pikkuvarpunen. Tiklin lauluakin kuuluu kolmessa eri paikassa. Ja hevostalleilla
näen lisää muuttolintuja, kun neljän harmaalokin parvi soutaa aukion yli.
Pönttötalkoissa ripustettu telkänpönttö odottaa asuttajaansa. |
Törmään kahteen kulkijaan.
Kypsään ikään varttunut nainen kertoo minulle innostuneensa viime vuonna
”Tunnista sata lintulajia” -haasteesta. Hän ei ihan päässyt sataan lajiin,
mutta oli silti tyytyväinen tulokseensa. Päällimmäisenä jäivät mieleen
pyrstötiaiset ja puukiipijä.
Vanhempi mies on
ulkoiluttamassa koiraansa. Hän näyttää minulle kännykällä ottamaansa kuvaa ja
kysyy, mikähän lintu kuvassa on. Tunnistan linnun punaiseksi käpylinnuksi ja
kehun miehelle, että noita ei näe kovin usein, saatikka saa niistä kuvia. Mies
kertoo linnun olleen kovin kesyn. Juttelemme niitä näitä alueen eläimistöstä.
Hän kertoo nähneensä alueella myös kauriita, joista hän tosin käyttää peura-nimitystä,
niin kuin monet meistä käyttävät. Muutama vuosi sitten hän oli todistamassa
tapausta, missä hevostallien takaisesta metsästä tuli esiin neljä kaurista.
Samassa niiden kimppuun hyökkäsi irrallaan kulkenut koira, sellainen
keskikokoinen paimenkoira. Koira sai yhden kauriin kiinni ja pureutui sen
jalkaan niin, että kauris kellahti kumoon. Koira oli jo kauriin kurkussa
kiinni, kun mies pääsi oman koiransa kanssa hätiin ja sai irtokoiran pois
kauriin kimpusta. Kauris nilkutti takaisin metsään.
Törmäsin kahteen irrallaan olevaan kissaan. |
Tänään hevostallin metsässä ei
näy kauriita, mutta kuuluu tikan rummutus. Käpytikka siellä pistää parastaan.
Tänään tikan rummutukset ovat kuitenkin vähissä, sillä tämä jää ainoaksi
kuulemakseni, vaikka eletään jo maaliskuun loppua. Talvi pitää vielä tikkojen
nokat levollisina. Ruokinnallamme Mätäjoen varrella pysähdyn hetkeksi
kiikaroimaan päivän ruokavieraita. Järripeippojen ääntä kuuluu monin paikoin
ympäriltäni. Niiden lukumäärää on vaikea selvittää, mutta päädyn hyvin
varovasti arvioiden ainakin viiteen yksilöön. Yritän saada talvehtinutta
peippoa näkyviin, mutta en onnistu. Sitten läheltäni kajahtaa peipon ponnekas
kevätlaulu. Näin lintu kiittää ruokkijaansa, kuvittelen. Totuus on ehkä
toisenlainen. Peipolla taitaa olla muut asiat mielessä. Pusikoista löydän yhden
keltasirkun.
Tänä vuonna ruokinnoilla on ollut paljon järripeippoja. |
Viljelypalstoilla istahdan
hetkeksi auringon lämpöön evästämään ja nauttimaan tiklin laulusta. Tuntuu
ihanalta ajatella, että kevät on kohta todella tulossa ja miljoonat
muuttolinnut ovat jo lähtökuopissa hieman etelämpänä. Melkein torkahdan.
Herätä kevään syliin
mustalinnun siiven iskuun
laskeutua ihoksi rannalle
antaa lounatuulen tulla
antaa hiekkaveden hiertää
ottaa tämä nainen syliin
murtaa aallot, avautua ilolle
Kartanonmetsässä löydän
helposti kuusitiaisia. Sirahdukset paljastavat minulle myös lymyilevän
puukiipijän. Kartanonmetsän lammella ääntelee käpylintu puun latvassa. En pääse
lintua näkemään, saatikka sitten valokuvaamaan tapaamani miehen tapaan, vaan lintu
lentää pois.
Palokärki ei ole siivonnut ruokapöytäänsä. |
Arentikujan sinisorsien
suosima sula on jäätynyt ja paikalla ei ole yhtään sorsaa. Joudun kävelemään
Kartanohaan tekolammen padolle asti, ennen kuin löydän sinisorsia. Kaksi
viimeistä mohikaania on enää jäljellä pienen patosulan äärellä.
Viimeinen lajinsa mohikaani jäisessä ympäristössä. Mohikaanitar ei halunnut kuvaan. |
Retken loppusaldo on vaivaiset
21 lintulajia ja yksi nisäkäslaji, orava, jos kotieläimiä ei lasketa. Näen
kaksi irrallaan kulkevaa kissaa. Tikkoja tasan yksi käpytikka.
Jään parantelemaan flunssaani
ja odottelemaan kevään tuloa kunnolla.
Lintuluuraus Tammikuu
Lintuluuraus Helmikuu
Lintuluuraus Tammikuu
Lintuluuraus Helmikuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti