Haastoin itseni viime vuonna
mukaan lintuluuraukseen. Tänään 21. päivä on huhtikuun retken aika. Takana on
parin viikon lämmin jakso, joka purkautui, kun Ilmari, ilmojen ylkä, kiskaisi arktisen
tulpan pois ja leudot lounatuulet pääsivät puhaltamaan. Tänä keväänä linnuilla
ei ollut selkeää marssijärjestystä, vaan eri lajit rynnistivät tänne yhtä
aikaa. No, tänään on muutoksen päivä, jonka aikana sää muuttuu taas
kylmemmäksi. Yöllä on hiukan satanut ja aamu valkenee pilvisenä. Ei kuitenkaan
enää sada.
 |
| Keväällä pieniä keltaisia aurinkoja puhkeaa maasta. |
Vähän yli kuusi astun pihalle.
Hetkeen ei kuulu yhtään mitään. Kerkeän jo ajatella, että yöllinen sade on
hyydyttänyt laulajat. Mutta vähitellen alkaa kuulua linnunlaulua. Samoilta
jalansijoilta tunnistan muutamassa minuutissa toistakymmentä eri lintulajia.
Erityisesti minua ilahduttaa laulurastaan ponteva jankutus talomme takaisessa
puistikossa.
Kirkon puistossa piiskuttaa
innokas kuusitiainen ja käpytikka hakkaa nokallaan päätään sekaisin metallista
lampunkupua vasten. Kieltämättä tuo kuuluu kauas, mutta mitkä ovat
sivuvaikutukset. Sillä mitä se hyödyttää tikkaa, vaikka hän voittaisi omaksensa
koko maailman kauneimman naaraan, mutta saisi päällensä vahingon?
 |
| Valkovuokot eivät ole vielä kunnolla "heränneet". |
Mätäojalle ehtiessäni olen
saanut jo enemmän lintulajeja ”kasaan” kuin koko maaliskuun retken aikana
yhteensä. Ilahdun, kun pitkästä aikaa kuulen fasaanikukon huutoa. Pian saankin
sen näkyviin. Se on tullut rohkeasti pihan varjosta esiin nurmikolle, missä
keikistelee kaksi naarasta. Hieno saavutus: tuollaisella huudolla ja
mahtailulla kaksi leidiä koukussa. Kukolla on myös kilpailija, sillä kuulen vähän
matkan päästä toisen äijän huutelua.
 |
| Pitkäkorvia keväisellä "juoksuradalla". |
Kampaan hevostallien edustan
tarkkaan, mutta pääosin löydän vain rusakoita. Paikka tuntuu olevan niiden
suosiossa, sillä lasken 7 ruskeaa jussia hyppimässä vihreällä nurmikolla. Taivaalta
kuuluu kiurun ääntä. Västäräkkejä ja rastaita ruokailee hevoshaassa. Kaksi
pajusirkkua lentää yli. Jotain korkeita ääniäkin kuuluu, mahdollisesti
niittykirvisiä, mutta tällainen kuulolaitteiden kantaja ei saa noin korkeista
äänistä tarkempaa selkoa. Sitten kuuluu matalampaa, helpommin erottuvaa ääntä:
tuttu siipien vihellys, kun telkkäpariskunta tekee ohilennon.
 |
| Huhtikuinen kostea metsä on tunnelmallinen. |
Pysähdyn ruokailemaan
viljelypalstojen äärelle tuulensuojaan, sillä tuuli on noussut äkkiä ja
puhaltaa puuskaisena ja varsin kovaa. Minusta on mukava istuskella siinä tuulen
suojassa ja katsella aamurauhallista maisemaa. Linnutkin ovat vähissä: peippo
laulaa, kuuluu myös tiklin ja talitiaisen ääniä, räkätti- ja punakylkirastaat
hyppivät maassa ja kaksi kesykyyhkyä lentää lepatellen yli. Hetkeksi syntyy säpinää,
kun kanahaukka lentää aukion yli. Sitten kaikki taas rauhoittuu, maisema ja
linnut asettuvat omille paikoilleen. Antaudun tälle maisemalle, tälle hetkelle.
Toki olen kyllä
alkanut antautua
laulavalle linnulle,
syville kuiskauksille,
aamun kajolle, taivaan
valolle,
iholle ihoa vasten,
kunnes huuleni vapisevat:
Kyllä, Kyllä, Kiitos
olen kylläinen nyt.
 |
| Pitkä retki vaatii kunnon eväät. |
Ja poikani intin sotkusta
tuoman berliininmunkin jälkeen olen todellakin kylläinen ja valmis jatkamaan
matkaa. Kartanonmetsässä laulavat rautiaiset, punakylkirastaat, laulurastaat,
punarinnat, rautiaiset sekä kuusi-, tali- ja sinitiaiset. Istahdan hetkeksi
retkijakkaralle kuuntelemaan laulurastaan kuuluvaa jutustelua. Hippiäinen räpistelee
kuusen oksien kärjissä.
 |
| Kartanonmetsän "lampi" on vielä osittain jäässä. |
Honkasuon alueella en ole
käynyt pitkään aikaan. Sinne on noussut uusia taloja. Talojen takana on iso
vielä rakentamaton, mutta koneilla tasoitettu alue, josta on puut kaadettu
pois. Näin keväällä alueella on useita lätäköitä ja vedellä täyttyneitä
kaivantoja. Tasanteelta löydän kivitaskun ja kosteikosta kaksi pikkutylliä. Isoja
sammakoita loikkii lätäköissä. Niiden kutupuuhat ovat kuumimmillaan.
 |
| Pikkutylli kylpee. |
Vedellä täyttyneistä
kaivannoista löytyy sinisorsia ja kaksi tavipariskuntaa. Metsäviklo nousee
vedestä taivaalle kovasti kiroillen. Kaatuneen puun juurakossa laulaa
kovaääninen peukaloinen. Onpa peukaloismaisessa paikassa.
 |
| Sinisorsankin voi nähdä puussa. |
Taaperran jo lämpenevässä
puoliaurinkoisessa säässä täyttömäen ohitse Arentikujan lampareelle. Siellä on
sinisorsa- ja haapanapari sekä koirastavi. Mätäjoen patoaltaalla seuraan
telkkäpariskunnan puuhia. Koiras keskittyy mahtipontiseen kosiskeluun. Naaras seuraa
koiraan pullistelua hetken ja lennähtää sitten rannan pönttöön.
 |
| Telkkäukko pullistelee. |
Kartanohaan lammella mies ajaa
21 valkoposkihanhiparven veteen kävelysauvoilla huitoen. Mikäköhän antipatia
hänellä on hanhia kohtaan? Joen partaalla istuskelee vielä 2 hanhea ja nurmikolla
4 lisää. Nokikanat keskustelevat tuttuun tapaan metallisilla töräyksillään.
Haapanat viheltelevät. Liejukanaa en löydä, vaikka tiedän senkin jo joelle
saapuneen. Nauru- ja kalalokkeja lojuu nurmikolla ja ui joessa. Selkälokki
tekee ohilennon. Tikka rummuttaa jossain. Talitiainen kurkistaa pöntöstä ja jää
aukolle roikkumaan ja laulamaan isännän elkein.
 |
| Sorsakoiraiden juhla-asut ovat varsin koreita. Huomaa vihreällä "meikattu" silmäkulma. |
Retken loppusaldo on hieman
yllättäen vain 41 lintulajia hyvästä alusta huolimatta. Tänään muutto oli
pysähdyksissä kovan vastaisen tuulen vuoksi. Muuttavina oli tänään vain
vähäinen määrä nauru- ja kalalokkeja sekä jokunen sepelkyyhky. Löysin vain kaksi
nisäkäslajia: oravan ja rusakon. Tikkoja löysin kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti