Valkoisen Norsun menetelmä

Taas on tammikuu. Ja pikkujoulujen aika, sillä rekisteröitymätön, epämuodollinen mutta muodokas ja muodikas linturuokintayhdistys ”Keinumäen Siemenporukka” (KSP) viettää tätä vuoden tärkeintä juhlaa perinteisesti vasta nyt vuodenvaihteen jälkeen.

Pikkujoulunakin, mahdollisesta pakkasesta huolimatta, perinteet velvoittavat käymään edes lyhyellä linturetkellä. No, tänä talvena pakkasukko on tehnyt vain lyhyitä viuhahduksia. Juhlat pidetään herra Mustarastaan ja hänen puolisonsa luona Hakaniemessä, joten tällä kertaa retki suuntautuu Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan.

Kaisaniemen Puiston taidetta. Taustalla rakennus, josta aikoinaan piti tulla Suomen kuninkaan ("Väinö I") virka-asunto. Valituksi tullut Hessenin prinssi Friedrich Karl kuitenkin kieltäytyi kunniasta. Tämä kieltäytyminen mahdollisti KSP:n linturallin puistossa sata vuotta myöhemmin.  

Päästyämme puutarhaan isäntä jakaa meille kynät ja paperit ja julistaa pienimuotoisen linturallin alkaneeksi. Alueena Kasvitieteellinen puutarha, aikaa puoli tuntia ja rallin voittaja on eniten lintulajeja nähnyt yhdistyksen jäsen. Jäsenet lähtevät matkaan jäsenet heiluen. Portilta kannattaa tähyillä Eläintarhanlahdelle vesilintujen toivossa. Ja jokunen vesiäinen lahdelta löytyykin, sillä lahti on sula: sinisorsia, kyhmyjoutsenia ja oikein tarkkaan tiirailemalla rautatiesillan luota kaksi kanadanhanhea. Ja kolme lajia lokkeja: kala-, harmaa- ja merilokki.

Puutarhassa oleva linturuokinta on myös kaikille ”pakollinen” paikka käydä. Tällä kertaa sieltä ei löydy yllätyksiä, mutta toki perustiaisia, mustarastaita ja viherpeippoja. Viherpeippo on tänä talvena aina juhlimisen arvoinen havainto, sen verran vähiin linnut ovat käyneet monivuotisen loistartunnan kurittaessa kantaa rajusti. Jokunen räkättirastas vielä sinnittelee hupenevien pihlajamarjojen varassa ja löytyy myös urpiainen, tosin vain yksinäinen urpo. Tavallisesti ne liikkuvat parvina ja tänä talvena urpoja on näkynyt ennätyspaljon voimakkaan syysvaelluksen jäljiltä.

"Suomalainen luonto" kahden euron erikoisraha

Linturallin lopetuspaikalla herra Mustarastas tarjoaa glögiä, inkiväärillä tai ilman, ja herkullisia pipareita. Ne lohduttavat niitä, joilla ralli meni poskelleen tai peräti pipariksi. Ja tietenkin tarjolla on suklaata, tälläkin kertaa valtava Ritter-valikoima. Jos linnuille maistuvat auringonkukan siemenet, niin nämä lintujen ruokkijat ravitsevat itseään Ritterillä.

Lasketaan tulokset ja palkitaan voittaja. Kaiken kaikkiaan kisassa havaitaan 16 lintulajia. Mutta kuka havaitsi eniten lajeja, sillä voittajathan vain muistetaan? Tai joskus myös todella surkean tuloksen saanut. Tällä kertaa kaksi jäsentä saa korkeimman tuloksen, herrat Korppi ja Harmaapäätikka.

Rahan inspiraationa toiminut Kari Auvisen valokuva

Kisan voitto ratkaistaan armottomasti kolikon heitolla. Mikä tahansa kolikko ei kelpaa tähän tehtävään. Virallisena onnenrahana käytetään tietenkin ”Suomalainen luonto” kahden euron erikoisrahaa. Tässä tarinaa Rahapajan nettisivuilta kyseisestä rahasta: ”Rahaan on lyöty Harmajan majakkasaaren täysikuu ja oksaltaan maailmaa katsova varis. Erikoisraha sai ilmeensä Vuoden Luontokuva -kilpailun Sininen ja valkoinen -erikoissarjan voittajavalokuvan perusteella. Voittajavalokuvan on ottanut Kari Auvinen. Varis symboloi nykyaikaista suomalaisuutta – arkinen varis on älykäs lintu, joka reagoi uusiin tilanteisiin joustavasti.”

No, niinhän siinä käy, että juhlarahan lintu suosii lähisukulaistaan ja herra Korppi julistetaan kisan voittajaksi. Kylmällä tammikuisella aukiolla seuraa hetken hurmos, kun asiaa juhlitaan riehakkailla onnittelu- ja palkitsemisrituaaleilla.

Ulkoilun jälkeen seuraa sisäohjelmaa: ruokailu, kahvinjuonti, tietokilpailu ja pikkujoululahjojen jakaminen. Menyynä on rouva Mustarastaan herkullista kasviskeittoa monen erilaisen tuoreen leivän ja juustovalikoiman siivittämänä. Ja kahvimenyy on tunnetusti makeansorttinen, onpa neiti Kurki leiponut kakunkin.

Rikki mennyt entinen KSP:n "Tietäjä" kiertopalkinto

Herra Mustarastas on kulttuurinharrastajana tehnyt jälleen haastavan tietokilpailun. Hän on nähnyt valtavasti vaivaa ja ottanut kuvia lintuaiheisista kohteista ympäri Helsinkiä. Mitä pitkäjänteisyyttä! Kuvia ei ole vain räpsitty juhlia edeltävinä päivinä, vaan suuri osa kuvista on otettu jo kesäkautena. Mikä sitoutuminen tulevaan tehtävään pikkujouluisäntänä! No nyt tässä tietokilpailussa kysytään, missä kuvat on otettu. Alkaa ankara pohtiminen.

Riittävän tai riittämättömän pohdinnan jälkeen tulokset lasketaan. Kisan voitosta soidintavat jälleen tasatuloksella herrat Korppi ja Harmaapäätikka. Ja eikun raha laulamaan. Ja tälläkin kertaa onnenrahan varis raakkuu Korpin voittajaksi. Harmaapäätikka luovuttaa vuoden takaisen kiertävän tietäjäpalkinnon tulevaksi vuodeksi herra Korpin huostaan. 

Uusi "Tietäjä"kiertopalkinto, jota ei saa rikki

Viimeisenä ohjelmanumerona seuraa jännittävä näytelmä, kun jokaisen mukanaan tuomat lahjat jaetaan muokatulla Valkoisen Norsun menetelmällä. Menetelmän juoni on seuraavanlainen:

Jokaiselle arvotaan numero. Numero ykkösen saanut aloittaa. Hän valitsee esille nostetusta lahjoista haluamansa ja avaa sen. Sen jälkeen lahja kiertää ringissä jäseneltä toiselle, joten kaikki voivat tutustua lahjaan haluamallaan tarkkuudella. Osiin sitä ei saa hajottaa eikä maistella. Seuraavaksi numero kakkosen saanut joko ottaa pöydältä haluamansa lahjan tai ryöstää ykkösen jo avaaman lahjan. Ryöstetyksi joutunut saa avata uuden lahjan. Näin jatketaan, kunnes kaikki ovat saaneet lahjan, toivottavasti dramaattisten ja repivien ryöstelyiden jälkeen

Tällä kertaa lahjojen jako on traaginen ja syvästi traumatisoiva tapahtuma. Valkoisen norsun töräytellessä kärsäänsä ja tömistellessä jalkojaan tapahtuu useita ryöstöjä. Ryöstöä käydään mm. lintuaiheisesta postimerkkipaketista ja lintukuvioidusta tuubihuivista. Lopulta ryöstely vaimenee ja kaikki ovat saaneet jonkun lahjan, toivottavasti itseä tyydyttävän sellaisen. 

Dramaattisten vaiheiden jälkeen ruudinsavu hälvenee ja osanottajat palautuvat hiljalleen puheväleihin toistensa kanssa. Osanottoja esitetään niille, joiden suu on mutrullaan. Rouva Tervapääsky saa lämmitellä talven yli talitiaisilla koristeltua kynttilää poltellen ja odotella kesän lentosäitä. Rouva Tervapääskyn ja herra Harmaapäätikan poika ihmettelee saamaansa halainta: "Mikä X%Z€#  tää on ja mitä mä tällä teen?" Korpin poikanen on tyytyväinen ja tunnistaa sujuvasti melkein kaikki linnut saamastaan lintukorttipakasta, sellaisenkin kuin mustapyrstökuirin. Vau! Yhdistyksen tulevaisuudella on toivoa.

Tänä vuonna sovittiin, ettei pöllölahoja jaeta. Herra Meriharakan käsissä oleva pöllö valvoo, ettei pöllöjä lahjoja jaella. Huomaa "Tietäjä"-patsas pöydällä.

Ja taas on yhdet pikkujoulut vietetty. Ruumis liikuteltuna (linturetki), vatsat pullollaan (keitot, leivät, juustot, kakut, suklaat ym.), kulttuurillisesti sivistyneempinä (Helsingin lintuaiheiset paikat), ja aggressiot purettuna (lahjojen jako ryöstelyineen) linturuokintayhdistyksen jäsenet lähtevät koteihinsa kohdatakseen toisensa jälleen keväämmällä linturetkien ja muiden yhteisten puuhasteluiden parissa.