Lintuluuraus 2018 Helmikuu

Haastoin itseni viime vuonna mukaan lintuluuraukseen. Tänään 23. päivä on helmikuun retken aika. 

Lintuluuraus Tammikuu

Kello yhdeksän aikaan pakkasta on vielä 15 astetta. Sukellan kuudenneksitoista sekaan. Omalla ruokinnalla taloyhtiön pihalla minua tervehtivät olemuksellaan kaksi urpiaista sekä muutama viherpeippo ja talitiainen.

Käppäilen eteenpäin paksussa vaatetuksessa. Mietin, laittaisinko vielä kypärämyssyn karvahattuni alle suojaamaan otsaa ja leukaa. En laita, pidän sen taskussa lämmittämässä.

Jää kukkii

Lintumaailma on nyt pelkistetyimmillään näin talven loppupuolella ja vielä kovien pakkasten karsiessa siivekkäitä kovin ottein. Tavallisimmat lajit tulevat kuitenkin esiin: sinitiainen, varpunen, punatulkku, mustarastas, naakka, varis, harakka. Bonuksena löydän Kirkonpuistosta parinkymmenen urpiaisen parven puiden latvoissa ruokailemassa.

Kannelkylästä yhytän pikkuvarpusen jo ennen varmaa pikkuvarpuspaikkaa. Vaan hyvä kun yhytin, koska varma paikka on tänään pienistä varpusista tyhjä.

Harakat ovat sankoin joukoin nousseet puiden latvoihin lämmittelemään aamuauringon haaleaan lämpöön. Tai ehkäpä ne haluavat rusketusta vitivalkoisiin vatsoihinsa.

Otan mollukkaa

Aukeammalla paikalla tuntuu pieni viima ja annan vihdoin periksi kypärämyssyn kutsulle, kun en saa enää jäisellä leuallani sanottua, että hiljaa siellä taskussa! Myssyni lämpöisestä hautomosta käsin pääsen todistamaan pientä kevään voiman ihmettä. Ylittäessäni Mätäjoen kuulen oikealta puolelta pientä kitinää. Seisahdun. Ensin ei kuulu mitään. Sitten kitinä toistuu. Koivussa istuu mustarastas. Se tosiaan laulaa, todella vaimeasti, mutta kuitenkin laulaa, kovasta pakkasesta huolimatta.

Niinpä tänään laulan lauluni sulle,

aamulle, valkealle koivulle, talvelle

rastas ja minä laulamme laulun

sulle, vielä nukkuvalle, herää, herää

näe kuinka valo voittaa pimeyden

Päivän kulku pysähtyy

hiljaisuus huokaa hetken

ja syvyyksissä solisee puro

Kun lintuja on vähän, niin samalla kun kävelen, mietin Sarasvuon puheita tämänaamuisessa Aamulenkki podcast-lähetyksessä. Hän puhui innostuksen liekistä, joka toisilla roihuaa jopa niin kovasti, että kuollaan nuorina täyden elämän kokeneina ja toisaalta hidasliekkiläiset tai liekkiään säästävät elävät päivänsä murmeleina.

Lähestyn ruokintaamme Mätäjoen varrella. Murmeleita ei nyt näy. Ei edes supikoiraa, jonka viikko sitten yhytin ruokinnaltamme maahan pudonneita siemeniä napsimassa. Sen liekki ei kovin voimalla lepattanut, vaan se näytti talven rutistamalta karvakasalta.

Supikoiran siisti käymälä

Evästelen ja katselen ruokinnan lintuja. Näillä on liekin lepatus kohdillaan. Järripeippoja pyörii paikalla noin kahdenkymmenen yksilön parvi. Joukosta erotan kaksi peippoa. Punatulkut ja viherpeipot ovat äänessä. Samoin kuin talitiainen, joka vetelee kovalla volyymillään yksitotista räppiään. Kevättä tosiaan on ilmassa. Punatulkkupari istuu vierekkäin oksalla ja laittaa nokat yhteen monta kertaa, aivan kuin ne pussailisivat. Leikki loppuu, kun uros antaa naaraalle niin väkevän pusun, että tämä putoaa oksalta.

Missäs sitä sapuskaa oli?

Jatkan matkaani Kartanometsään. Talossa metsän reunalla on ruokinta, jossa talitiaisten lisäksi ainakin kaksi kuusitiaista käy murkinoimassa. Välillä ne tappelevat keskenään. Ja sitten ruoka taas maistuu. Tapahtuu päivän toinen ihme: lunta alkaa sataa pilvettömältä taivaalta. Kartanometsän lammella pidän toisen evästauon ja katselen kahden talitiaisen ja yhden kuusitiaisen hyörinää puissa.

Äkillinen lumikuuro ilman pilviä

Arentikujan pienessä sulassa sinnittelee vielä viisi sinisorsaa, kaksi urosta ja kolme naarasta. Yksi pariskunta aloittaa äkkiä soidintanssin: ne uivat nokat vastakkain ja pumppaavat kaulaansa ylös ja alas. Ja sitten koiras hyppää naaraan selkään ja melkein hukuttaa tämän. Akti kestää vain pari sekuntia ja sen jälkeen naaras kohottautuu ja lyö siivillään vettä sekä väristelee pyrstöään. Osmankäämit ovat räjähtäneet ja tuuli pöllyttelee niiden nöyhtää hangen pinnalla.

Rajua rakastelua vedessä ja katselija rannalla

Vastaani tulee kaveri, joka toteaa, että nyt ovat lajit vähissä. Toteamme kuitenkin, että kuukauden päästä asiat ovat toisin. Juttuseuranani on myös nainen, joka päivittelee lintujen kovia aikoja ja kertoo pitävänsä pientä ruokintaa kohtaamispaikkamme vieressä. En kuitenkaan löydä kuin ruoantähderuokinnan: perunankuoria, ruoanjämiä, leivänkannikoita. Ei kait hän tätä mainostanut. Tämä vaikuttaa enemmän rottaruokinnalta.

Puutarhapalstojen vieressä olevalla ruokinnalla on viisi keltasirkkua. Käpytikkakoiras pyörii puuta kopistelemassa. Minä kopistelen kotiin. Kotiruokinnalla edelleen kaksi urpiaista ja kasa varpusia tiaisten lisukkeena.

Lähimetsän design-pönttö

Retken loppusaldo on vaivaiset 17 lintulajia ja yksi nisäkäslaji. Tikkoja tasan yksi käpytikka.

Ja asiaan kuuluu, että heti seuraavana päivänä lyhyellä kävelyllä havaitsen puukiipijän ja palokärjen, jotka välttelivät minua luurauspäivänä, heh heh!