Maaliskuun ensimmäinen
lauantai valkenee kylmänä ja lumi peittää tienoot. Keväästä ei ole vielä
tietoakaan kuorma-auton peruuttaessa Malminkartanon ja Kannelmäen välisen
kävelysillan kupeeseen, rautatien kohdalla. Lavalla on tänään tavallisuudesta poikkeavaa
tavaraa. Perälauta avataan ja sisältö paljastuu meille paikalla oleville, noin
kymmenen hengen ryhmälle aikuisia ja lapsia: iso kasa puulaatikoita, tikkaita
ja kottikärryjä. On alkamassa linnunpönttöjen ripustustalkoot. Mukana
tempauksessa ovat Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristö, YIT, Kaarelanjoki-hanke
ja Länsilintu-harrastusryhmä. YIT tarjoaa pöntöt metsänhoitotoimiin liittyvän
vahingon hyvittämiseksi.
Järjestäjien lyhyen
alkuopastuksen jälkeen nappaa Kim heti yhden pöntön käsiinsä ja Hilkan pitäessä
kiinni tikkaista, kiipeää ylös ja kiinnittää tiaispöntön puuhun. Naurahtaen hän
toteaa aikovansa seurata pöntön tilannetta ohikiitävän junan ikkunasta
työmatkojensa ratoksi. Lastaamme tikapuut sekä ensimmäisen erän pönttöjä kottikärryihin
ja pulkkiin ja lähdemme etenemään Mätäjoen vartta Vihdintien suuntaan. Karavaanimme
pysähtyy aina kun löydämme sopivan ripustuspuun jokivarresta.
Vesa ja Ari ripustavat jykevän
telkänpöntön aivan Mätäjoen partaalle kahden olemassa olevan telkänpöntön
väliin. Pöntön pohjalle kaadamme sahanpurua pehmikkeeksi, sillä telkkä ei tuo
pönttöön minkäänlaisia pesäaineksia. Varmistamme myös, että telkälle jää esteetön
lentoreitti asunnolleen. Telkän naapuriin Jouni ripustaa erikoisen avopöntön,
johon talkooväki toivoo harmaasiepon asettuvan. Samaan aikaan Elisa pujottaa
näppärin sormin kiinnitysköysiä pönttöihin valmiiksi ripustajille. Hannu ja
Inka nappaavat vuorostaan sinitiaispöntön kainaloonsa ja etsivät sille sopivan
puun.
Trumpettipuiston kohdalla ryhmämme
jakautuu kahtia. Ykkösryhmä lähtee pöntöttämään viljelypalstojen viereistä metsäistä
mäkeä. Sinne ripustetaan tiaispönttöjen lisäksi asuntoja kottaraisille ja
leppälinnuille. Näin aukealla paikalla pöntöt suunnataan pohjoisen puolelle,
jolloin liiallinen paahde ei pääse lämmittämään munia tai poikasia liikaa. Kottaraispöntöt
voi laittaa lähekkäin, sillä linnut sietävät hyvin kaltaisiaan naapureita.
Tiaispöntöt sen sijaan tulee ripustaa riittävän matkan päähän toisistaan,
jottei turhaan syntyisi raastavia reviirikiistoja. Leppälinnun pöntön
erikoisuus on sen suuri reikäkoko. Jostain syystä laji suosii suuria
sisäänkäyntejä, vaikka se tekee kutsumattomien vieraiden, kuten oravan,
käpytikan tai käen, käynnit houkuttelevan helpoksi. Käpytikkojen loitolla
pitämiseksi on pienireikäisten pönttöjen aukkoihin asennettu peltisuojukset.
Kakkosryhmä ryhtyy pöntöttämään
Trumpettipuiston viereistä Aurinkokallion metsää. Mikael ja kumppanit laittavat
metsän reunamille koteja kottaraisille, ne kun pitävät avarista maisemista.
Leppälinnulle ripustetaan asumus karuun kalliomännikköön. Puukiipijälle löytyy
paikka kuusten katveesta, ja tämän erikoisen asunnon Marko signeeraa nimikkopöntökseen.
Puukiipijän pöntössä on molemmilla sivuilla kulkuaukot eikä siinä ole
takaseinää. Takaseinän muodostaa puu, johon pönttö ripustetaan. Metsästä löytyy
jo ennestään yksi pöllönpönttö ja useampia jätemateriaalista tehtyjä design-pönttöjä.
Palaamme lähtöpaikkaan
pitääksemme evästauon ja nautimme YIT:n Tonin tarjoamia sämpylöitä ja kuumaa
juomaa. Ohikulkijat pysähtyvät juttelemaan ja kiittelevät meitä hyvästä työstä.
Tauon jälkeen jatkamme Mätäjokea
pitkin nyt toiseen suuntaan hieman pienemmän porukan voimin. Vuorijalavametsikkö
saa piristykseksi muutaman pöntön ja kuusivuotiaat kaverukset Kauri ja Ailu
ripustavat joen varteen yhteisen tiaispöntön. Kun saavumme hevostallin takaiseen
metsään, on porukkamme huvennut entisestään ja lopulta meitä on jäljellä kolme
aktiivia. Metsikköön ja sen laidoille ripustamme pönttöjä tiaisille,
kottaraisille, leppälinnuille, puukiipijälle ja harmaasiepolle.
Jäljellä on vielä lehtopöllön
ison pöntön asennus. Kaivamme esiin köyden ja väkipyörän. Näiden avulla raskas
pönttö nousee keveästi halutulle korkeudelle ja on sen jälkeen helppo
kiinnittää naruilla puuhun. Pöllönpöntön pohjalle on kaadettu sahanpurua samaan
tapaan kuin telkänpöntön pohjalle.
Urakkamme on tältä päivältä
ohi. Lopputuloksena on 51 uutta pönttöä eri linnuille seuraavasti: pikkutiaisille
(kuusi- ja sinitiainen) ja talitiaisille 27, kottaraisille 12, leppälinnuille
4, harmaasiepoille 4, puukiipijöille 2, telkälle 1 ja lehtopöllölle 1 pönttö.
Seuraavana viikonloppuna aktiivikolmikkomme
kokoontuu jälleen, yhdellä lapsella vahvistettuna, täydentämään pönttöistutuksia.
Ripustamme vielä parikymmentä pönttöä lisää Malminkartanon omenatarhan ympäristöön
ja Kartanonmetsään.
Nyt jäämme odottelemaan
pöntötyksen elävöittävää vaikutusta. Kiitokset kaikille talkoolaisille!
Hienoa työtä. Satakielet eivät pöntöistä välitä, joten toivotaan ettei mikään taho siivoile liikaa satakielille sopivia pensaikkoja. Kunpa saataisiin kiuru palaamaan Kartanonhaan pelloille. Niiden laulua kaipaan.
VastaaPoistaValitettavasti pajukkoa on taas kaadettu Mätäojan varrelta hevostallien suunnalla. Kiurujen tilannetta en ole tarkkaan seurannut. Muistelen kuulleeni sen laulua viime vuosina sekä hevostallien edustalla että täyttömäellä satunnaisesti keväisin. Kiuru kyllä koristelee maiseman liverryksellään ja kutoo taivaalle katkeamattoman äänimaton.
Poista