On vuoden toiseksi viimeinen
päivä. Tänään ei ole aivan yhtä harmaata, kuin on viime aikoina ollut, sillä
taivas on vain ohuelti pilvessä ja välillä selkeää taivasta kuultaa pilvien
läpi. Kannelkylässä luulen näkeväni noin kymmenen urpiaisen parven keikkumassa
korkealla koivun oksissa, mutta tarkemmin tiiratessa linnut paljastuvat
sinitiaisiksi. Mustarastaat popsivat maahan pudonneita omenia.
Rivitalon ruokinnalla Mätäojan
varrella on paljon pikkuvarpusia, ainakin parikymmentä ”täpläposkea”. Samalla
ruokinnalla on myös muutama keltasirkku. Sähköverkon voimajohtopylvään päällä
päivystää kanahaukka. Menen lähemmäksi sitä ja huomaan, että rinnan viirut höyhenpuvussa
ovat poikittain. Se on siis vanha lintu. Rautatiesillan länsipuolella huomaan
toisen kanahaukan niin ikään voimajohtopylvään päällä. Sen vatsa on
pystyviiruinen ja lintu on siis nuori yksilö. Vanhempi kanahaukka käy ”tervehtimässä”
nuorempaa ja palaa sitten omalle paikalleen.
Rautatiesillan luota
pensaikosta löydän neljä keltasirkkua lisää. Palailen joen toista laitaa pitkin
Hevostalleille päin. Joen sulapaikoissa linnut käyvät kylpemässä ja juomassa. Mätäojan
pusikkoon on joku laittanut ruokintapöntön. Maahan on karissut siemeniä ja yksinäinen
keltasirkku käy herkuttelemassa niillä. Seuranaan sillä on hieman isompi
kaveri, komea fasaanikukko. Pysyhän kukko matalana, kun lähistöllä vaanii
kanahaukkoja kaksin kappalein! Läheltä kuuluu nokan voimakkaita iskuja puuta
vasten. Palokärki hakkaa vanhan raidan runkoa.
Vanha kanahaukka pyrähtää
lentoon ja häviää näköpiiristä. Taivaalla näkyy ensin viiden kesykyyhkyn parvi ja
sitten isompi, peräti 14 yksilön parvi. Nyt uskaltaa lennellä, kun vanha
kanahaukka on poistunut paikalta! Eivätpä pulut jääneet tällä kertaa viime
tippaan, niin kuin monesti aikaisemmin näillä retkillä. Mätäojan varren
pusikoista löydän vielä kolme keltasirkkua ja kymmenkunta urpiaista.
Omenatarhan ruokinnalla kaksi
harakkaa on sianläskin kimpussa. Käpytikkakoiras hakkaa toista läskiä. Pari
närheä liitelee äänettömästi ruokinnan yllä ja laskeutuu välillä syömään.
Täälläkin on keltasirkkuja, tänään neljän yksilön verran. Talvehtiva punarinta
hyppelee pirteän oloisesti noukkimassa omaa osuuttaan maahan pudonneista
siemenistä. Niistä ei olekaan pulaa, sillä mustarastaat huiskivat
ruokintapönttöjen kouruista siemeniä urakalla maahan. On siinä ruokailutavat! Viikko
sitten paikalla ollutta peippoa ei tänään näy. Sen sijaan ryöhnäisen näköinen tikli
käy maassa syömässä.
Pian kuuluu palokärjen kry-kry-kry-lentoääntä
ja sen päälle kimakka kliiäh-ääni. Musta tikka on laskeutunut. Se aloittaa
koivun kuoren hakkaamisen. Liekö sama yksilö kuin aiemmin näkemäni?
Todennäköisesti, koska molemmat olivat koiraita. Juttelen paikalle saapuneen miehen
kanssa, joka on tullut valokuvaamaan ruokinnan lintuja. Kuulen häneltä, että
ruokinnalla on pari päivää sitten käynyt myös yksi nokkavarpunen.
Käyn vielä Rukkilan
ruokinnalla, sillä sieltä löytää aina kuusitiaisen. Niin nytkin. Suuntaan Kartanometsän
läpi kohti Piianpuistoa. Metsä on hiljainen. Hiljainen on myös Piianpuiston lampareen
lintuelämä. Paikalla on enää yksi sinisorsapari, viimeiset vesimohikaanit,
lisäksi yksi käpytikka ja pari närheä, jotka rähisevät kovaan ääneen.
Palailen melko väsyneenä (liukas
pääkallokeli) ja nälkäisenä (ei eväitä) kohti kotia. Vanha kanahaukka on taas passissa samalla paikalla kuin aamulla. Tänään oli hyvä retki ja aivan kuin
olisi ollut kevättä jo ilmassa. Ja illalla kuulen, että on ollutkin, kun
Hevostallin takaisessa metsässä lehtopöllö on jo toista iltaa huhuilemassa.
Haastoin itseni viime vuonna
mukaan lintuluuraukseen. Tämä oli vuoden yhdestoista lintuluuraus. Havaitsin
tänään 22 lintulajia ja yhden nisäkäslajin eli oravan, joita näkyi 3 yksilöä.
Erityishuomion olen tänä vuonna antanut tikoille, joita näkyi tänään kahden
käpytikan ja yhden palokärjen verran.